Iltapalaa

Tässä painoluokassa pitäisi välttää iltapalaa. Mutku ei voi.
On niin nälkä.
Yleensä se johtaa leivällä mässäilemiseen. Lokakuusta jouluun oli vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Jouluna romahti. Suklaata ja jouluruokia.
Painoa tuli kolmisen kiloa lisää eli sama määrä, jonka sain pois välttämällä hiilareita.

Tämä syksy oli jännä. Lunta tuli Lappiin jo lokakuussa ja kun vietin hiihtoloman jälkeisen viikon vielä mökillä hiihtäen, niin sain oikein hyvän hiihtokauden avauksen.
Sitten tuli muutos: Vesisadetta, pakkasta ja ei lunta. Joulukuu jäi kovin vähälle liikunnalle ja Joulu yhdessä vähäisen liikunnan kanssa teki tuhojaan.

Nyt tammikuun toisella viikolla tulivat hiihtokelit. Eilen hiihdin vapaata kaksi tuntia ja aivan liian suurilla sykkeillä. Tänään on väsy, mutta huomenna hiihdän pertsalla sen kaksi tuntia. Ylihuomenna taas vapaata - toivo alkaa elää.

Varmaan 30-vuotta ja ylikin olen vuosittain liikkunut yli 200 tuntia. Määrä pitää minut terveenä, mutta kunto laskee ja paino nousee. Joka vuosi olen päättänyt nostaa määrän 300 tuntiin. Iän lisääntyminen on vain este. Töiden jälkeen ei puhti riitä lähteä lenkille. Toinen on pinttyminen tietynlaiseen liikuntaan: Jos pyöräilet niin sitten ei muu onnistu ja jos hiihdät niin sitten ei muu onnistu. Kahvakuulia olen kiskonut, mutta kun lopetin vetämäni kurssin niin sekin jäi.
Vaimon kanssa käytiin seitsemän viikon aikana kerran viikossa kuntosalilla, mutta joulu tauotti. Ehkä tällä viikolla.

Kuntosaliharjoittelu 60-vuotiaalle on tosi tärkeätä. Pelkkä aerobinen harjoittelu ei pidä kroppaa kunnossa. Nyt on otettava itseään tässä suhteessakin niskasta kiinni.
Voikun elämä on yhtä niskasta puristamista.
Onneksi toivossa on hyvä elää ja sitä toivoa kyllä olemassa: jokainen päivä on uusi myös näissä terveysasioissa.

maha on tiellä
elämäni riennoissa
sulaa toivoa