Eale Dearvan! Elä terveenä!

Kun itse sairastuu vakavammin niin elämän arvot menevät uusiksi. Näin kävi minun kohdallani ja olen terveysblogeja lukiessani huomannut, että lähes jokaisen bloggarin sysäys kirjoittamisensa aloittamiseen on ollut sairastuminen tai pahoinvointi, joko henkinen tai fyysinen.

Mitä terveellinen elämä sitten on? Itselleni se on hyvän olon edistämistä. Kun olin työelämässä huomasin, että erityisesti henkinen terveyteni  alkoi rapistua. Stressinsietokyky väheni ja sen mukanaan tuomat univaikeudet, jatkuva väsymys ja liiallinen syöminen vähensivät hyvinvointiani ja terveyttäni. Paljon on keskusteltu nykyajan liiallisesta kiireestä, tehokkuuden vaatimuksesta ja ihmisen elämän muuttumisesta kuluttajan elämäksi.

Tämä kyllä tiedostetaan useilla työpaikoilla ja työelämässä jaksamista edistetään monella lailla. On hyvinvointisuunnitelmia, hyvinvointikoulutusta, erilaisia varhaisen tukemisen ohjelmia ja paljon muuta, mutta niillä voidaan vain yrittää korjata perusongelmaa, ei poistaa sitä.

Itse olen sitä mieltä, että ihmiset pystyvät tekemään työnsä hyvin, ilman haitallista stressiä ja nykyistä tehokkaamminkin jos työkulttuuri muuttuu. Nyt Ihmiset nähdään tuotantovälineinä ja heitä myös kohdellaan niin. Johtaminen on vallankäyttöä, ei vallan jakamista. Aikaa hyvän työyhteisön rakentamiseen ei enää ole. Yhteiset kahvihetket karsitaan minimiin ja ruokailemaan lähdetään kello kourassa. Kaksikymmentä minuuttia sai minun työpaikassani henkilöstöpäällikön mukaan syömiseen käyttää. Isot pomot sanoivat että ei työssä tarvitse viihtyä vaan tehdä töitä.

Nyt eläkkeellä vähän aikaa olleena olen miettinyt sitä millainen hyvä työyhteisö olisi. Tietenkin mietin sitä myös pomona töissä ollessani, mutta nyt asiaa voi katsella vähän rauhallisemmin ja ulkopuolisemmin, ehkä myös objektiivisemmin.

Mielestäni hyvin toimivan työyhteisön tärkein arvo on todellinen tasa-arvo. Johtaminen pitäisi nähdä palvelutehtävänä. Työntekijät ovat johtajan asiakkaita. Hänen tärkein tehtävänsä on tehdä kaikki päätökset yhdessä sen ihmisen tai niiden ihmisten kanssa, joita päätös koskee.  Me Suomessa arvioimme ruotsalaisia liiasta keskustelevuudesta ja siitä, että yhtään päätöstä ei tehdä ilman, että jokainen saa sanoa mielipiteensä päätettävästä asiasta. Suomessa arvostetaan nopeaa päätöksentekoa ja sitä, että kun asia on päätetty, kaikki tyytyvät siihen. Perustana on armeijan päätösmalli. Suomalaiset kärsivät talvi- ja jatkosodasta vieläkin juuri tämän päättämistavan arvostamisen takia.  Kun katsotaan ruotsalaisten saavutuksia, niin lähes kaikessa he ovat tasoissa tai usein edellä suomalaisia. Työviihtyvyys ja työn tuottavuus ovat Ruotsissa Suomea paremmat ja koettu työterveys parempi.  

Moni johtaja jonka kanssa olen tästä asiasta keskustellut, perustelee omaa alaisia huomioimatonta vallankäyttöään sillä, että heidän mielestään pomon tehtävä on päättää ja liiasta keskustelevuudesta kärsii tehokkuus.  Valitettavasti moni työntekijäkin on sitä mieltä, että keskusteleva pomo on lepsu ja ei osaa tehdä päätöksiä. Sekin heijastaa samoja talvisodan arvoja kuin useimmilla pomoillakin on.

Toinen tärkeä arvo on yhteisöllisyys.  Sekään ei ole meille tuhansien järvien ja metsien erakoille itsestäänselvyys. Osaltaan se on myös persoonallisuuskysymyksen lisäksi koulutuskysymys. Ala-asteen jälkeen koulusta häviää yhteisöllisyys. Yläasteen aineenopettajajärjestelmä ei tue yhteisöllisyyttä ja useimpien opettajien opetustyyli, jossa tietoa kaadetaan oppilaiden päihin sen sijaan, että tieto rakennettaisiin yhdessä oppijoiden kanssa, tuhoaa lasten luontaisen taipumuksen tehdä asioita yhdessä.

Useat työyhteisöt ovat kilpailuyhteisöjä. Kilpaillaan kaikesta, ollaan kateellisia ja epäillään työtoverin pääsevän helpommalla tai saavan parempia etuuksia kuin itse saa. Kiireen ja stressin ilmapiirissä nämä ilmiöt vain lisääntyvät. Ainut lääke niitä vastaan on vain avoin ilmapiiri ja kaikesta keskusteleminen. Jos keskusteluun ei riitä aikaa tai siihen ei ole taitoa, yhteisöllisyys ei ole mahdollista.

Kolmas arvo joka edistää terveyttä on luonnonläheisyys. Urbaanissa Suomessa on etäännytty luonnosta ja elämä on kaikin tavoin välineellistä. Tähän liittyy tämän kirjoituksen otsikko. Eale Dearvan on saamelaisten tapa sanoa näkemiin. He toivottavat erotessaan tervettä elämää. Me sanotaan nykyisin vain rennosti moi tai hei. Mitä lähempänä luontoa elämme, sitä selkeämpää on terveyden arvo elämänkulussa. Saamelaisten eale dearvan ilmaisee juuri tätä. 

Suomalaisten elämästä ja terveydestä erkaantuminen näkyy myös vaikkapa tavassa, jolla kilistämme laseja kun meillä on hienoa hyvää viiniä. Sanomme kippis tai skool tai savolaisittain hölökyn kölökyn. Lähes kaikissa muissa kuin skandinaavisissa kulttuureissa kilistetään terveydellle: Salud! Skandien skål tulee siitä, että Viikingit joivat simansa kalloista ja kalistelivat niitä. Suomen kilistelyt matkivat skandeja tai kehottavat kumoamaan lasin pohjia myöten tai naureskelevat savolaisittain hieman hämmentyneenä.

Elämä on terveyttä. Nuorena sitä ei näe ja vanhempana se hukkuu suorittamisen alle. Itsellänikin tahtoo oman terveyteni edistäminen mennä vieläkin suorittamiseksi. Minulle sitä kuvaavat hiihtokilometrit, pyöräilykilometrit tai tunnit, joita olen vuodessa liikkunut. Terveellinen syöminen voi olla myös suorittamista: ruokapäiväkirjan pitämistä ja vitamiinien kaatamista purkista suuhun.  Suorittamisen sijaan olen halunnut edistää tietoisuuttani.  Kaikki mitä teemme automaattisesti johtaa epäterveeseen elämään. Syömme mitä mieleen juolahtaa, istumme koska se tuntuu helpolta, tuskailemme sellaisten asioiden kanssa, joihin emme voi vaikuttaa ja koko elämäämme ohjaavat tiedostamattomat prosessit.  Miten tästä voimme päästä irti? Minulle prosessi alkoi silloin kun huomasin mielen merkityksen terveydelle. Mielikuvani, ennakkoluuloni, asenteeni ja uskomukseni johtivat minua eli ne olivat sisäisen ohjelmistoni joka johti minua kuin robottia. Tämän tiedostaminen sai minut etsimään tietoisuutta NLP:n avulla, opiskelin psykoterapeutiksi ja nyt olen sitä mieltä, että asioihin pysähtyminen, mietiskely johtaa tietoisuuteen.

Se mitä tietoisuus on ei ole tämän kirjoituksen alueella ja siihen aiheeseen varmaan tulen myöhemmissä kirjoituksissani. Olen elämässäni tullut siihen tulokseen, että terveys on nimenomaan tietoisesti toimimista.