Kävin eteläsä (murthella)

Tuli käytyä eteläsä. Heräsin neliän aikhan torstaiaamuna ja lähin ajahan ja myöhästyin kurssilta vain viis minuuttia ko ajaoika oli neliä tuntia. Tapasin seissemänkymmetä tosiammattilaista ohojaajaa ja terapeuttia. Kaikki oli minua varten ja minä kaikkia varten. Kallon kutistumisen sijasta se tais laajentua. Selevitin työparini avulla muunmuasa, että miten voin selekeyttää elämäni ja miten voin auttaa muita yhen tapaamisen aikana brief therapyn avulla. Son äkkiapua. Lisäks opin kassohan yhtä ja samaa asiaa usiasta kymmenestä eri näkökulumasta. Miltä luulet aharistukses näyttävän vaikka tervapääskyn silimin? Voi että uuren oppiminen tekee vanhallekki hyvää.

Illalla ajoin sitte Manshen tapaahan semmosta miestä, joka oli minun paras kaverini opiskeluaikana. Kymmenhen vuothen ei oltu reffattu, mutta ko ruvethin raataahan ni tuntu kois eilen nähty erellisen kerran. Kyllä ystävät on tärkeitä ja niitä kannattaa rookata usiasti. Olin Tamperhella yötä tai taisi se päivä valieta tarinaa iskiesä ennenko maltto nuppinsa laskia polsterille.

Tänhän menin sitten kassohan hoitokorisa asuvaa 22 vuotta minua vanhempaa velijiäni. Meillä oli törkiän tärkiää puhumista elämästä. Vetelisä olua muistelthin yhesä ja Mannilan mummua ja Pulukkisen kylän sukulaisia. Torethin, että melekhen kaikki on muuttanu muuhalle tai taivhashen, mutta hyvät muistot kaikista oli elosa. Ko oppis elähän minun seuraavat kaskymmentä vuotta niin että olis sen jäläkhen yhtä valosa ihiminen ko veli, vaikka se sano elämänpiirinsä olevan tällä hetkellä kakskymmentä neliometriä.

Sehän on selevä, että matkailu avartaa, mutta melekhen on tärkiämpää mennä kassohan ihimisiä ko patshaita ja museoita.