maanantai 12. toukokuuta 2014

Hissuksiin normaalia



Eturauhasleikkauksesta alkaa olla kaksi kuukautta. Elämä on ollut ylämäkeä ja alamäkeä.  Lopputarkastusta odottaessani mieliala vaihteli toiveikkuudesta toivoon ja kun huhtikuun alussa kävin verikokeissa ja sen jälkeen urologin puheilla KYSissä jännitin vastaanottoa todella paljon.  Menin sairaalaan parisen tuntia ennen urologin tapaamista.  Kutsussa oli pyydetty tulemaan niin, että minulla on normaali virtsaamistarve, jotta pissan virtaamisnopeus  voidaan mitata. Olin täsmälleen oikeaan aikaan odottamassa mittausta, mutta kutsua mihinkään ei määräaikana tullut. Vessatarve lisääntyi sietämättömäksi ja jos olisin mennyt vessaan, niin sitten sitä normaalia tarvetta ei olisi ollut.  Päätin ottaa seuraavan hoitajan näköisen kiinni ”lennosta”  ja kerroin hänelle ongelmastani.  Kaksi minuuttia sen jälkeen tuli oven takaa hoitaja ja vei minut kokeeseen. Hän mittasi myös jäännösvirtsan määrän.  Koskaan minulle ei kuitenkaan kerrottu miksi nämä kokeet tehtiin. Vasta urologi selitti sen kun kysyin.  Leikkauksessa virtsaputken kiinnityskohtaan voi tulla arpia, jotka haittaavat  normaalia pissaamista ja rakkoon voi jäädä liikaa jäännösvirtsaa. Näin ei minulla kuitenkaan ollut.

Ihmetyksekseni pääsi puolisen tuntia etuajassa urologin puheille. Hän oli minulle ennestään tuntematon miespuolinen lääkäri.  Kädenpuristuksen jälkeen hän kysyi miten menee ja kerroin kaiken olevan kunnossa, mutta jännitykseni PSA kokeesta saa minut melkein polvilleni.  Lääkäri vapautti minut heti ja sanoi PSA:n olevan mittaamattomissa.  Tämä tarkoitti sitä, että syöpäni oli saatu kokonaan pois.  Tunsin kuinka jännitys suli pois ja voin vapautuneesti keskustella urologin kanssa.  Kerroin tutkineeni jenkkiläisiltä ERS-leikattujen  pyöräilijöiden keskustelupalstalta millaisia pyöräilytaukoja  miehille oli määrätty. Minua harmitti se, että Tampereella pyöräily kiellettiin kuudeksi kuukaudeksi syytä kertomatta.

Urologi sanoin ensin, että ei hän voi lyhentää kieltoa, mutta kertoi syyn. Erityisesti kilpapyörän kova  satula voi hieroa virtsaputkea niin, että jo mainitsemaani putken liitoksen arpeentumista voi tulla normaalia enemmän ja  pissaaminen voi vaikeutua.  Hän lupasi kuitenkin, että kolmen kuukauden kuluttua voin kokeilla ja jos vähänkään on tuntemuksia niin sitten pitää odottaa se kuusi kuukautta.
Keskustelimme urologin kanssa ihan kaikesta miehisyyteen ja seksuaalisuuteen liittyvistä minua askarruttaneista asioista. Hän vastaili asiallisesti ja ystävällisesti. Kun kerroin, että pidätysongelmia ei ole ja erektiokin toimii, hän totesi minun päässeen syövästä vähällä.  Olen joutunut luopumaan vain ejakulaatiosta ja se ei hänen mukaansa ole paljon.  J

Sairasteluni tuloksena lihoin viitisen kiloa ja kun aloitin kuntoilun  huomasin olevani huonoimmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan aikaisemmin elämässäni.  Päätin aloittaa sauvakävelyn.  Aluksi kolme kilometriä tuntui haasteelliselta ja kun yritin käydä rullahiihtämässä,  niin kolmen vartin lenkki väsytti minut täysin. Olin aivan poikki koko loppupäivän.  Peilin piirtämä kroppani näytti vanhalta ja kutistuneelta, joten päätin alkaa käydä kuntosalilla.   Kuukaudessa kuntoni nousi melkoisesti, mutta Pyhällä pääsiäisenä hiihto palautti minut taas todellisuuteen.  Kympin lenkillä meni puolisentoista tuntia leikkausta edeltäneen kolmen vartin sijasta.  

Toisen kuukauden alussa piti koittaa ajaa pyörällä. Olin liian malttamaton ja kipuja tuli arkoihin paikkoihin. Kun vielä innostuin salilla tekemään maksimipainoillani jalkaprässiä ja jalkakyykkyä niin seuraus oli se, että illalla virtsassa oli verta. Pelästyin tietenkin aivan tavattomasti, join vettä ja valvoin niin kauan, että uudelleen vessassa käydessäni pissa oli puhdasta.   
Säikähdin tästä tapauksesta todella ja päätin edetä kuntoilussani maltilla. Pyörään kosken seuraavan kerran aikaisintaan kesäkuussa ja  jätän kovat raudat nostamatta. Olen nyt käynyt salilla parisen kertaa viikossa sekä kävely ja rullislenkeillä kolme kertaa viikossa.  Menen salille myös kävellen, joten aerobista treeniä tulee viisi kertaa viikossa.

Eläkkeellä olo ei vielä tunnu kovin mukavalta. En ole löytänyt identiteettiäni. Kotitöitä olen alkanut tehdä ja muutenkin suunnitella talon remppaamista. Aloitekykyä on vain vähän.  Ehkä sekin löytyy. Lähden etsimään sitä Järvenpäästä tämän kuun loppupuolella. Koko päivä NLP- tietojen parantamista.  Pään hoito taitaa olla yhtä tärkeää kuin kehonkin.




2 kommenttia:

  1. Mukavaa jutustelua, oikein viihdyttävää lukemista.

    Jatkossakin hyviä vointeja t. Virpi

    VastaaPoista