Jaettu seuraaville: Julkinen
Välähyksiä 2
Ensimäisestä koulupäivästä en palio muista, mutta jotaki kumminki. Seittemänvuotiihana sillon 50-luvulla koulhun menthin niinko nykki. Ei ollut esikouluja eikä päivähoitoja. Eila minua hoiti. Isä luki mulle klupusta asti Topeliuksen satukirioja. Ko oli vähän alle viiren se sano, että saat isse opetella lukehan. Se opetti enstä aakkoset. Jokaselle kirijaimelle oli oma kuva. En muuta oikhen muista ko että jii kiriain oli hellakoukku ja hoo oli portti. Opin pian lukehan, mutta en jaksanu Topeliuksen kirioja lukia ko noli niin painaviaki.
Mikkolan Martti, Eilan veli ja naapuri, oli räätäli ja isä käski sitä tekehän mulle miesten puvun. Monta kertaa kävin sitä sovittamasa ja piti seisua pöyrällä ko Martti laitto nuppineuloja takhin ja housuihin. Pelekäsin että pistääkö se niillä, mutta ei, se laitto niitä tairolla. Puku valamistu jo palion ennen koulhun menua ja pirin sitä monenlaisisa juhulisa. Mulla oli keltanen ravatti ja isä opetti minua tekehän solomun siihen. Kaulasa en sitä oppinu, mutta käresä onistu.
Ensimmäsenä kouluaamuna, niinko joka ikisenä muunaki, heräsin vähän liian myöhäsä ja tuli kiire. Meinasi pukia arkivaathet, mutta isä määräs, että puku piti laittaa. Pistin vasthan muttei se auttanu. Oli kyllä suuri erehys mennä koulhun puku päällä. Eilan polokupyörällä ajoin koulhun. Soli vähän liian iso, enkä ylettyny satulasta ajahan. Rungon välhin oli tehty laurasta penkki, josa piti istua ja yletty polokimille. Ko päästhin Ahon koululle, ni jännitti ja sitä ei auttanu ko isomat pojat tuli kiusaahan, monneiks ne tais meitä pieniä haukkua ja käskiä tehä jotain temppuja. Komiaa pukuani ei kehuttu, joku ihimetteli, että mikä herra luulen olevani. Onneks kello soi pian ja piti rynnätä rivhin seisohan ja Sirkku Salmi, eli eka opettajani, tuli kassohan, että rivit oli suoria. Sitte päästethin sishän. Jotenki löyrethin oikiihan luokhan ja enstä kaikkien piti sanua nimensä. Minä sanoin että Hannu-Heikki Pulukkinen ja olis pitän sanua vain Hannu ko en oo oikiasti kaksoisnimellä kirkonkiriasa ja sielä ei oo väliviivaa. Muutenki tuosta on ollu haittaa, ko isompana pirin sitä vähän lapsellisena. Opiskeluaikana poistinki tuon Heikin. Ko veispuukki tuli, se piti ottaa takasi, ko sukulaiset ja muut tutut lapsuuresta ei ois muuten tunnistanu. Ensimmäisiä koulutehtäviä oli kiriottaa kotona isse nimi kymmenen kertaa paperille jos osas. Kirotin huolella ruutupaperille ja kaksosnimesä oli palion suurempi urakka ko yhellä etunimellä.
Muuta en oikein muista ekasta päivästä ko sen, että ajoin kothin kovaa ja meloko ilosena ko ei mitään pahempaa sattunu. Mielikuva on siittä, että ajoin koko matkan seishalta ko niin pääsi nopiammasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti