Välähyksiä 3

Ko luin tuota Maarit Tastulan kiriaa, ni tuli mielhen, että meleko lailla sattumasta isse kunki elämä on kiinni. Minun elämäni yks tärkiä sattuma tapahtu vuonna 1887, eli 62 vuotta ennen ko synnyin. Sillon Venäjän armeijalla oli kutsunnat ja isoisän, eli Aaprami Pulkkisen, piti mennä nostahan arpa. Arpa määräs sen palavelukshen. Ko sei halunnu mennä ni päätti lähtiä Amerikhan. Sielä se tapas isoäitini Liisa Kreetan, rakastu ja meni naimishin. Jos Aapa ois nostantu arvan, joka ois vapauttanu palaveluksesta minua ei torennäkösesti ois olemasa.

Palion on muutenki minun elämäsä ollut sattumasta kiini. Äiti oli yli neljänkymmenen ko tuli raskhaks. Ko piti synnyttää, ni lääkäri sano, että joko lapsi kuolee tai äiti. Mulle on kerrottu, että äiti valissi lapsen elämän.

Kansakoulu meni meleko normaalisti, mutta siittä ethenpäin ei. En päriänny koulusa. Keskikoulusa nelijäs luokka piti kerrata ja muutenki joka kesä piti suorittaa eherot saksasta. Minua pirethin laiskana ja kai minä meleko laiska olinki lukehan kieliä ja matikaa ko en niistä mitään tolokkua saanu. Koitin mennä lukiihonki, mutta ekan vuoren jäläkhen toristuksesa oli nelijä kymppiä ja nelijä nelosta. Kesällä menin istuttahan taimia meshän ko naapuri asu messäteknikko, joka otti minut niihin homhin. Minun piti pyrkiä messäkoulhun, mutta ko olin kesän istutustöisä, tajusin ettei se ollu minun juttu. Pari luokkaa minua ylemäpänä oli yks Rauno. Se lopetti koulun ja meni Oriverelle kansankorkiakoulhun ja sieltä Tamperhen yliopisthon. Tapasin sen sattumalta ja se kerto tuosta valinhasthan. Muistin sen ja panin paperit Oriverelle ja pääsin. Sielä rupesin päriäähän. Soli ko taivas Vetelin koulhun verrattuna. Sielä kehotethin riittisyythen ja kysenalastahan opettajien mielipitheitä. Vetelisä kiellethin ja pirethin häirissijänä ko teki semmosta. Oli myös syntyperäsiä opettajia englannisa ja ruossisa, jokka ei pitäny kiriallisia kokheita. Suullisesti vain tentathin.

Pääsin sitte kans sinne Tamperhen ylipisthon, seittemän vuotta sielä meni. Enstä sosionomiks ja sitte maisteriks. Pääainheena oli aikuiskasvatus. Sosiaalityöntekijänä alotin ammattitaipalheni ja sitte eri kansalaisopistoisa rehtorina jatkoin. Aikusena testathin, että mulla on keskivaikia lukihäiriö ja siks en kieliä ja matikkaa oppinu. Laiskuus kai tuli siittä, että niitten lukeminen ei maistunu ko en niitä millään pänttäämisellä oppinu.