Välähyksiä 4

Vielä muutama välähys kansakoulusta. Vaikka sanoin, että menhän myöntheisesti ni onhan se niinki, että aika kultaa muistot. Toisella luokalta muistan yhen jutun, joka voi tehä vääntheitä vatshan. Kouluruuat ei aina ollu niin makioita lapselle. Minä tykkäsin syörä kauraryynejä raakana mairon ja sokerin kans, mutta puuro ei menny alas. Koulusa piti kuitenki aina syörä lautanen tyhyjäks. Opettajan nimiä en viissi sanua asian arkaluontoururen vuoks, mutta se vaati minua tyhyjentähän kaurapuurolautasen. Milhän se ei menny alas. Sillon syöthin luokasa ja opetaja sano, että ulos et mee ennenko lautanen on tyhyjä. Yritin mutta joka lusikallisessa meinas tulla oksennus. Sain kuitenki jonku lusikallisen alas. Opettaja vahtas vieresä, mutta sitte se meni käymhän opettajanpöyrän ääresä, käänsi selelkänsä ja minä yökkäsin kaikki syöryn takasi lautaselle. No ei auttanu selitys ja kaikki piti syörä toishen kerthan. Meni alas ja sain mennä ulos, mutta heti uloko-ovesta menon jäläkhen kaikki lensi kaarena pihalle. Potkiskelin hiekkaa päälle. Sen jäläkhen ei kaurapuuro maistunu monhen vuothen. Nyt syön kyllä sitä joka aamu.

Toinen juttu liittyy kans syömishen. Keskikoulhun piti pyrkiä. Ahon linia-autolla menthin Kainhushen. Ko kokhet oli tehty, ni piti orottaa niin kauan ko kouluauto lähtee takasi Finnilhän. Näläkä oli ja menthin muistini mukhan Lassen kans kauphan ja ostethin litra vaniliajäätelyä. Syöthin sitten iliman lusikaa, niin palijo ko pystythin. Kumpika ei saanu kaikkia menenhän alas, ni loput syötethin rehtorin pystykorvalle. Autosa kotimatkalla tuli paha olo, mutta kaikki pysy kyllä sisällä. Jäätelyä söin seutaavan kerran vasta aikusena. Pääsin keskikouhun vasta varasijalta.

Muistan ko ensimmäisen kerran minua kehuthin. Arvo, opettaja ja minun veli, otti minut kinni pyörällä ko menin kothin. Ajethin rinnakkain ja se sano, että tein torella hyvän saapasrengin puukäsitöisä. Olin tietenki hyvällä mielellä, mutta ko sitte sain sen kevähällä vierä kotia, ni ei se renki niin kolokon hyvä ollu.