Eturauhasleikkauksesta alkaa olla kaksi kuukautta. Elämä on
ollut ylämäkeä ja alamäkeä. Lopputarkastusta odottaessani mieliala vaihteli
toiveikkuudesta toivoon ja kun huhtikuun alussa kävin verikokeissa ja sen
jälkeen urologin puheilla KYSissä jännitin vastaanottoa todella paljon. Menin sairaalaan parisen tuntia ennen urologin
tapaamista. Kutsussa oli pyydetty
tulemaan niin, että minulla on normaali virtsaamistarve, jotta pissan
virtaamisnopeus voidaan mitata. Olin
täsmälleen oikeaan aikaan odottamassa mittausta, mutta kutsua mihinkään ei
määräaikana tullut. Vessatarve lisääntyi sietämättömäksi ja jos olisin mennyt
vessaan, niin sitten sitä normaalia tarvetta ei olisi ollut. Päätin ottaa seuraavan hoitajan näköisen
kiinni ”lennosta” ja kerroin hänelle
ongelmastani. Kaksi minuuttia sen
jälkeen tuli oven takaa hoitaja ja vei minut kokeeseen. Hän mittasi myös
jäännösvirtsan määrän. Koskaan minulle
ei kuitenkaan kerrottu miksi nämä kokeet tehtiin. Vasta urologi selitti sen kun
kysyin. Leikkauksessa virtsaputken
kiinnityskohtaan voi tulla arpia, jotka haittaavat normaalia pissaamista ja rakkoon voi jäädä
liikaa jäännösvirtsaa. Näin ei minulla kuitenkaan ollut.
Ihmetyksekseni pääsi puolisen tuntia etuajassa urologin
puheille. Hän oli minulle ennestään tuntematon miespuolinen lääkäri. Kädenpuristuksen jälkeen hän kysyi miten
menee ja kerroin kaiken olevan kunnossa, mutta jännitykseni PSA kokeesta saa
minut melkein polvilleni. Lääkäri
vapautti minut heti ja sanoi PSA:n olevan mittaamattomissa. Tämä tarkoitti sitä, että syöpäni oli saatu kokonaan
pois. Tunsin kuinka jännitys suli pois
ja voin vapautuneesti keskustella urologin kanssa. Kerroin tutkineeni jenkkiläisiltä
ERS-leikattujen pyöräilijöiden
keskustelupalstalta millaisia pyöräilytaukoja
miehille oli määrätty. Minua harmitti se, että Tampereella pyöräily
kiellettiin kuudeksi kuukaudeksi syytä kertomatta.
Urologi sanoin ensin, että ei hän voi lyhentää kieltoa,
mutta kertoi syyn. Erityisesti kilpapyörän kova
satula voi hieroa virtsaputkea niin, että jo mainitsemaani putken
liitoksen arpeentumista voi tulla normaalia enemmän ja pissaaminen voi vaikeutua. Hän lupasi kuitenkin, että kolmen kuukauden
kuluttua voin kokeilla ja jos vähänkään on tuntemuksia niin sitten pitää
odottaa se kuusi kuukautta.
Keskustelimme urologin kanssa ihan kaikesta miehisyyteen ja
seksuaalisuuteen liittyvistä minua askarruttaneista asioista. Hän vastaili
asiallisesti ja ystävällisesti. Kun kerroin, että pidätysongelmia ei ole ja
erektiokin toimii, hän totesi minun päässeen syövästä vähällä. Olen joutunut luopumaan vain ejakulaatiosta
ja se ei hänen mukaansa ole paljon. J
Sairasteluni tuloksena lihoin viitisen kiloa ja kun aloitin
kuntoilun huomasin olevani huonoimmassa fyysisessä
kunnossa kuin koskaan aikaisemmin elämässäni.
Päätin aloittaa sauvakävelyn. Aluksi kolme kilometriä tuntui haasteelliselta
ja kun yritin käydä rullahiihtämässä, niin kolmen vartin lenkki väsytti minut
täysin. Olin aivan poikki koko loppupäivän.
Peilin piirtämä kroppani näytti vanhalta ja kutistuneelta, joten päätin
alkaa käydä kuntosalilla. Kuukaudessa
kuntoni nousi melkoisesti, mutta Pyhällä pääsiäisenä hiihto palautti minut taas
todellisuuteen. Kympin lenkillä meni
puolisentoista tuntia leikkausta edeltäneen kolmen vartin sijasta.
Toisen kuukauden alussa piti koittaa ajaa pyörällä. Olin
liian malttamaton ja kipuja tuli arkoihin paikkoihin. Kun vielä innostuin
salilla tekemään maksimipainoillani jalkaprässiä ja jalkakyykkyä niin seuraus
oli se, että illalla virtsassa oli verta. Pelästyin tietenkin aivan
tavattomasti, join vettä ja valvoin niin kauan, että uudelleen vessassa käydessäni
pissa oli puhdasta.
Säikähdin tästä tapauksesta todella ja päätin edetä
kuntoilussani maltilla. Pyörään kosken seuraavan kerran aikaisintaan kesäkuussa
ja jätän kovat raudat nostamatta. Olen nyt käynyt salilla parisen
kertaa viikossa sekä kävely ja rullislenkeillä kolme kertaa viikossa. Menen salille myös kävellen, joten aerobista
treeniä tulee viisi kertaa viikossa.
Eläkkeellä olo ei vielä tunnu kovin mukavalta. En ole
löytänyt identiteettiäni. Kotitöitä olen alkanut tehdä ja muutenkin suunnitella
talon remppaamista. Aloitekykyä on vain vähän.
Ehkä sekin löytyy. Lähden etsimään sitä Järvenpäästä tämän kuun
loppupuolella. Koko päivä NLP- tietojen parantamista. Pään hoito taitaa olla yhtä tärkeää kuin
kehonkin.
Mukavaa jutustelua, oikein viihdyttävää lukemista.
VastaaPoistaJatkossakin hyviä vointeja t. Virpi
Kiitos Virpi!
Poista