VAPPUMIETTEITÄ (ARKIPÄIVÄN FILOSOFIAA)

Mietiskelin vappuaattona pienen kuplivan nauttimisen avustuksella sosiaalisen konsrtuktionismin olemusta. Berger & Luckman (1*) ja heidän heimolaisensahan väittävät, että kieli ja sen merkitykset syntyvät dialogissa. Tämä määrittää myös todellisuuden tai toden käsitettä: kieli on totta ja se mitä kieli kuvaa on totta vain sille, joka ymmärtää kielen ja puheen samalla tavalla.

Esimerkkinä tästä on lause: ” Tämä on patsas”. Ilman, että läsnäolevat samanaikaisesti katsovat patsaan kuvaa tai patsasta, lauseella ei ole merkitystä. Lause ei siis ole tosi ilman sopimusta ja kokemusta siitä mitä siinä kuvataan. Jos umpisuomalainen menee umpiruotsiin ja sanoo saman lauseen, sillä ei ole mitään merkitystä. ” Den här är en staty” ei taas luo meille suomalaisille kovinkaan suuria mielikuvia.

Näin pienen oivalluksen voi yhdistää johtamiseen, opettamiseen, konsultointiin, terapiaan ja kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Mikael Junger kirjoittaa mielenkiintoisesti juuri tästä asiasta tämänpaiväisessä vappuhesarissa. http://www.hs.fi/keskustelu/%26%2334%3BPerinteinen+pomo+uhkaa+Suomen+kilpailukyky%E4%26%2334%3B/thread.jspa?threadID=240972&tstart=0

Kuopion kaupungissa tehdään strategiaa ja yhtenä keskeisenä asiana ovat nousseet esiin termit kasvu ja rohkeus. Esillä oli myös hyvin yhteisöllisiä arvoja: luottamus, avoimuus ja rehellisyys. Vaikka näistä keskusteltiin yhdessä, niin kaksi johdossa olevaa henkilöä pudotti ne pois jatkokeskustelusta varmaankin siksi, että ne edustavat uudenlaista poliittista ja johtamisen kulttuuria.

Todellisuus, ymmärrys ja toiminta syntyvät vain keskustelussa ja siksi jotkut johtajat sitä tai sen tuloksia yhtä koettavat rajoittaa.
Onneksi on tämä netti, jossa vapaasti voi saada mielipiteensä esille.

1*.Peter L. Berger & Thomas Luckmann (1994) Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Tiedonsosiologinen tutkielma. (Alkuteos The Social Construction of Reality 1966). Suomennos Vesa Raiskila. Jälkisanat Tapio Aittola ja Vesa Raiskila. Helsinki, Gaudeamus, 1994