Onko elämä reilua

Olen ollut eläkkeellä nyt vajaa viisi kuukautta. Tottuminen tähän stressittömään elämään ei ole ollut helppoa. Voisi sanoa, että olen elänyt sopeutumisvaihetta. Eilen tuli kuitenkin tieto, joka sai minut kertaiskulla putoamaan takaisin stressin maailmaan ja suoraan kriisiin.

Posti toi kirjeen KYSin urologilta. Kirjessä oli kolme virkettä. Teillä on eturauhassyöpä. Syöpä on hitaasti etenevää mallia. Tulkaa 27.1.2014 hoitokeskusteluun. Minulta otettiin kolme viikkoa sitten koepalat eturauhasesta. PSA-arvo oli 12 työterveyslääkärin eläkkeellejäämistarkastuksessa eli todella korkealla. Urologin vastaanotolla ultrassa ei ollut mitään havaittavaa eikä myöskään manuaalisessa tarkastuksessa.
Kolme viikkoa elin jännityksessä eikä lottovoittoa sitten tullut.

Sinänsä oli onni onnettomuudessa kun kylmetin itseni marraskuussa Pyhätunturilla hiidellessäni ja sain eturauhastulehduksen. Ilman sitä en olisi lääkärille mennyt  ja syöpä olisi jäänyt havaitsematta ja olisi voinut edetä ja muuttua agressiiviseksi. Elämä on sattumaa.

Nyt sitten olen ihan uudessa tilanteessa kun en ole aikaisemmin paljoa sairastellut ja kuntoni on ikäisekseni todella hyvä. Ensimmäiseksi tulee tietenkin vahva pelko. Kuolenko nyt? Syövän hidaskasvuisuus antaa toivoa ja nyt kun tiedosta on kulunut 15 tuntia niin toiveikkuus on herännyt. Vieläkin kuitenkin mieleen hyökkää pelko ja ahdistus. Kädet alkavat vapista ja mieli mustuu, mutta huomenna olen jo varmaan tästä päässyt eroon ja adrenaliinihyökkäyksiä ei tule enää.

Olen ehtinyt tietenkin lukea netistä kaiken mahdollisen. Hoitovaihtoehtoja on monia, mutta kaikilla on suurempia tai pienempiä jälkiseurauksia. Sädehoito voi vahingoittaa terveitäkin kudoksia. Rauhasen poisto ja hormoonihoito vievät mieskyvyn. Helpoimmalta hoidolta vaikuttasi brakyterapia, jossa eturuahasen sisään laitetaan parisenkymmnetä radioaktiivista jyvää, jotka vähitellen tuhoavat syöpäkasvaimet.

Harvoina eläkepäivinäni minulla on ollut tyhjyyden tunne elmässäni. Jokainen haluaa elää merkityksellistä elämää; elämöidä. Kun on luopunut elämäntyöstään, joka on vielä ollut omien arvojen mukaista ja jonka merkityksen on itse kokenut suureksi, niin samanlaisen merkitsevyyden löytyminen on vaikeaa.

No nyt elämä ei sitten ole tyhjän tuntuista. Syöpä antaa sisältöä ja sen merkitsevyys omalta kannaltani on suuri. Yhteiskunnan kannalta sillä ei merkitystä ole, mutta voi olla niille noin viidelle tuhannelle Suomessa vuosittain eturauhassyöpään sairastuville miehille, jos kerron jatkossakin omaa syöpätarinaani.

Moni suhtautuu sairauksiinsa ja varsinkin syöpään niin, että haluaa pitää kaiken omana tietonaan. Netissä on vain muutama kertomus, jossa eturauhassyöpään sairastunut tarinoi kokemuksistaan.  Minä koetan tehdä poikkeuksen ja bloggailla kohtalostani tulevaisuudessakin.

Otsikon kysymykseen elämän reiluudesta vastaisin itse, että elämä vain on. Se ei päätä sitä mikä on oikein tai mikä on väärin. Ihmiset arvottavat kaiken tapahtuvan ja minä yritän arvottaa tämän oman ongelmani niin, että se voi olla uuden entistä paremman eläkeläiselmän alku.

Taistelu alkakoon...