Laatytyö ja humanismi

Olen ihmetellyt miksi perinteinen laatutyö, jossa vannotaan erilaisten laatupalkintojen ja laatujärjestelmien nimeen, on aina minua tökkinyt.
On jotenkin tandalous, niinkun britit sanovat, huomata kuinka uusi virkamiesten sukupolvi tuottaa samaa laatuliturgiaa kuin me vanhat aikanamme. Yhtä sinisilmäisesti.

Kun katselin televisiosta elokuvan historiasta tehtyä dokumenttia, sain oivalluksen silloin kun puhuttiin suurista spektaakkeleista kuten Spartacus ja Ben Hur. Laatutyö on uusi spektaakkelimainen uskonto. Laatujärjestelmien uskonnot tarjoavat hienoa tulevaisuutta, ei taivaassa vaan maanpäällä, kunhan vain toiminta järjestetään niiden luomien moraliteettien mukaan.

Laatujärjestelmät osaavat kertoa, mitä ovat hyvä hallinto, johtaminen ja asiakaspalvelu. Ne tarjoavat mahdollisuuksia arvioida ja pisteyttää elämää hyvän toiminnan evankeliumin mukaan.
Kyse ei ole siitä, että eikö näitä järjestelmiä noudattamalla saataisi toiminnan laatua parannettua.Kyse on siitä, että miten tällaiseen parantamistoimintaan sitoudutaan. Ehkä olisi syytä miettiä onko laatutyössä jotain muutettavaa kun sen kohta puolisatavuotiaan historian aikana vain harvat organisaatiot ovat todella ottaneet tämän laatutyön omakseen.

No sitten se tökkiminen. Olen kasvanut elämässäni ja työssäni spartacuksen henkeen. Vapauteen ja itsenäisyyteen – humanismiin. Kansalaisopistojen tulisi olla juuri spartagiaanisia vapauden linnakkeita. Humanismiin kuuluu luottamus ihmiseen ja hänen sisäiseen kunniaansa, joka ei ulkoista valvontaa kaipaa. Mitä kansalaisopistojen laatutyö sitten olisi? Samoin kuin opiston opiskelijat määrittelevät omat oppimistavoitteensa opistojen tulisi määritellä omat laatutavoitteensa opiskelija ja perustehtävälähtöisesti, konstruktiivisesti, niin että laatu määritellään prosesseissa osallistujien välisessä keskustelussa.

Ammattilaiset tietävät mitä hyvä työ on, opettajat ovat ammattilaisia. Asiakkaat tietävät mitä hyvä opettaminen, oppiminen ja asiakaspalvelu ovat. Yhdessä voidaan löytää myös keinot siihen kuinka opiston laatutyötä tehdään niin, että se on vaikuttavaa eikä puuhastelua.

Ajattelisin, että sosiaalinen tilinpito voisi olla tällainen asiakaslähtöinen kvalitatiivinen ja konstruktiininen tapa laatutyön tekemiseen, jos se tehdään humanismin hengessä.